Perintäkulut ovat liian suuria, eikä velallisilla ole juuri mahdollisuuksia puolustautua kohtuuttomilta kuluilta, arvioivat Helsingin Sanomien haastattelemat käräjätuomarit. Käräjäoikeuksissa näkyy etenkin maksamattomien pikalainojen perintä, ja ruuhkia on jo syntynyt.
Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomari Pekka Aaltonen kertoo, että seitsemän sentin saatavasta on saatettu vaatia 300 euroa perintä- ja oikeudenkäyntikuluja. Hänen mukaansa laki on velkojan puolella. Velan voi riitauttaa tuomioistuimessa, mutta siinä on vaaransa, sillä hävitessään voi joutua maksamaan perintäyhtiön oikeudenkäyntikulut. Ne kohoavat helposti suuriksi, kun asianajajan palkkiokin voi olla 200 euroa tunnilta.
Kustannuksien kohtuullistamiseen on pyritty, sillä perintäyhtiöiden kanteita ei käsitellä täysimittaisessa oikeudenkäynnissä vaan suppeammassa, asiakirjojen pohjalta tehtävässä summaarisessa käsittelyssä.
Täysimittainen oikeudenkäynti aloitetaan, jos velallinen riitauttaa saatavan.
Haastateltuja tuomareita harmittaa, että jotkut riitauttavat velan mutta eivät kiistä maksuvelvollisuuttaan. Kaikki kuluttajat eivät tiedä, miten kanteita vastaan kannattaisi puolustautua.
Lain mukaan velka on aina maksettava, mutta jotkut velalliset yrittävät puolustautua selittämällä, miksi rahaa velan maksuun ei ole. Käräjäoikeudet eivät kuitenkaan voi käyttää velka-asioiden ratkaisemisessa juurikaan harkintavaltaa, eikä velallisen rahatilannetta saa ottaa ratkaisussa huomioon.
Tuomari Merja Vainio Helsingin käräjäoikeudesta on sitä mieltä, että pienten saatavien kohdalla perintä- ja oikeudenkäyntikulujen määrä on kohtuuton.
Toisaalta vikaa on usein velkoihin joutuneissakin. Tuomioistuimia kuormittavat pikalainavelat on usein otettu juhlimiseen ja huvitteluun, ei laskujen maksuun. Merja Vainion mukaan etenkin nuoret miehet ottavat velkaa yöelämää varten, joskin huolettomia velanottajia löytyy naisistakin.
”Eräs nuori nainen oli kuluttanut rahansa matkusteluun, ja sen jälkeen ottanut kuukauden aikana 30 pikalainaa eri yhtiöistä saadakseen rahat elämiseen”, Vainio kertoo esimerkin.
Nuorten velkaantuneiden tulevaisuus huolestuttaa Vainiota. Kun rahaa tarvittaisiin esimerkiksi perheen perustamiseen, tulot menevätkin ulosottoon. Työntekoonkaan velkataakka ei kannusta.
Toisaalta suuri osa pikalainojen ottajista maksaa velkansa takaisin ajallaan. Käräjäoikeuksiin päätyvät ongelmatapaukset, eivät ne, jotka ottavat pikalainan tilapäiseen rahantarpeeseen ja hoitavat laskun tunnollisesti.
Vaikka pikalainoille on Vainion ja Aaltosen mielestä paikkansa, kumpikin ajattelee, että vakuudettomien lainojen myöntämistä pitäisi vähentää. Heidän mukaansa vakuudettomien pienlainojen aiheuttama ylivelkaantuminen on jo laaja yhteiskunnallinen ongelma.
Pikavippeihin liittyviä lakeja ollaan parhaillaan uudistamassa. Jos hallituksen esitys toteutuu, pikavippien tarjonta voi vähentyä tulevaisuudessa merkittävästi.